Sipen valmennukset
Tulossa...
Sipen päiväkirja
06.10.2014 päiväkirjamerkintä (c) omistaja
Jarruttelen hieman innokasta haflingeroriani ja joudunkin läpsäisemään sitä kevyesti riimunnarulla ryntäille.
- Ei tuollainen jyrääminen käy, kerron orille ja se katsoo minua hämmentyneenä. Se ei ymmärrä miksi se ei muka saisi jyrätä, mutta asettuu aloilleen ja saan ponin turvallisesti talutettua talliin. Kiinnitän orin käytävälle molemmin puolin ja nappaan seinän vierustalle tuomastani harjapakista. Alan harjailla rauhallista oria joka yrittää kovasti saada riimunnarua suuhunsa. Napsautan sormiani ja Sipe katsoo minua kummissaan.
- Sulle pitäisi hommata joku tutti, naurahdan ja taputan liinaharjan kaulaa. Harjattuani koko hevosen, puhdistan vielä sen kaviot ja selvitän pörröisen harjan. Sipe on jättänyt jo riimunnarun rauhaan, mutta yrittää kovasti saada syötyä takkini hihan selvittäessäni sen otsatukkaa. Kun ori on harjattu, haen varustehuoneesta ripeästi suitset ja suitsin ratsuni. Vedän sitten kypärän päähäni ja talutan Sipen ulos. Tallin pihassa ponnistaudun jakkaran päältä pyöreääseen selkään ja annan Sipen lähteä kävelemään tallin pihasta lähtevää hiekkatietä pitkin pienelle maastolenkille. Poniori katselee innoissaan ympärilleen ja lähestulkoon harppoo eteenpäin. Hidastan Sipen vauhtia hieman istunnallani ja poni yrittää kurottautua nappaamaan muutaman jo kuivunutta puunoksaa. Käveltyämme jonkin matkaa kokoan ohjia käsiini ja annan ponin ravata melko pitkällä ohjalla rennosti eteenpäin. Sipe on aivan loistava maastoputte, jonka kanssa uskaltaisin vaikka laukata pellolla löysin ohjin. Kovaa se menee, mutta ei se muuten riehu mitään. Maastolenkki kuluu mielestäni liian nopeasti ja sen aikana ehdimme laukkailemaan ja ravailemaan muutamat pätkät. Tallille palatessani kävin tallissa vain puhdistamassa orin kaviot ja vaihtamassa suitset riimuun, jonka jälkeen veinkin Sipen takaisin kavereidensa seuraksi. Kaikki kolme oria ovat tällä hetkelle yhteisessä suuressa tarhassa ja kaikki tulevat loistavasti toimeen keskenänsä.
Jarruttelen hieman innokasta haflingeroriani ja joudunkin läpsäisemään sitä kevyesti riimunnarulla ryntäille.
- Ei tuollainen jyrääminen käy, kerron orille ja se katsoo minua hämmentyneenä. Se ei ymmärrä miksi se ei muka saisi jyrätä, mutta asettuu aloilleen ja saan ponin turvallisesti talutettua talliin. Kiinnitän orin käytävälle molemmin puolin ja nappaan seinän vierustalle tuomastani harjapakista. Alan harjailla rauhallista oria joka yrittää kovasti saada riimunnarua suuhunsa. Napsautan sormiani ja Sipe katsoo minua kummissaan.
- Sulle pitäisi hommata joku tutti, naurahdan ja taputan liinaharjan kaulaa. Harjattuani koko hevosen, puhdistan vielä sen kaviot ja selvitän pörröisen harjan. Sipe on jättänyt jo riimunnarun rauhaan, mutta yrittää kovasti saada syötyä takkini hihan selvittäessäni sen otsatukkaa. Kun ori on harjattu, haen varustehuoneesta ripeästi suitset ja suitsin ratsuni. Vedän sitten kypärän päähäni ja talutan Sipen ulos. Tallin pihassa ponnistaudun jakkaran päältä pyöreääseen selkään ja annan Sipen lähteä kävelemään tallin pihasta lähtevää hiekkatietä pitkin pienelle maastolenkille. Poniori katselee innoissaan ympärilleen ja lähestulkoon harppoo eteenpäin. Hidastan Sipen vauhtia hieman istunnallani ja poni yrittää kurottautua nappaamaan muutaman jo kuivunutta puunoksaa. Käveltyämme jonkin matkaa kokoan ohjia käsiini ja annan ponin ravata melko pitkällä ohjalla rennosti eteenpäin. Sipe on aivan loistava maastoputte, jonka kanssa uskaltaisin vaikka laukata pellolla löysin ohjin. Kovaa se menee, mutta ei se muuten riehu mitään. Maastolenkki kuluu mielestäni liian nopeasti ja sen aikana ehdimme laukkailemaan ja ravailemaan muutamat pätkät. Tallille palatessani kävin tallissa vain puhdistamassa orin kaviot ja vaihtamassa suitset riimuun, jonka jälkeen veinkin Sipen takaisin kavereidensa seuraksi. Kaikki kolme oria ovat tällä hetkelle yhteisessä suuressa tarhassa ja kaikki tulevat loistavasti toimeen keskenänsä.